tiistai 3. kesäkuuta 2014

Bikinifitness - ehdottomasti kyllä

Sara Vanninen kirjoitti somenäkyvyyttä saaneen blogikirjoituksenjossa hän erottaa urheilun ja kehonmuokkauksen toisistaan ja kertoo nauttivansa enemmän urheilullisista päämääristä. Samalla hän väittää, että ulkonäön vuoksi treenaaminen on vähemmän arvostettavaa, epäterveellisempää ja pinnallisempaa kuin urheilu.  

Sara sanoo:

"Urheilun ja liikunnan pääidea hämärtyy kun tavoitellaan täydellistä lihaserottuvuutta ja kilpaillaan lavalla bikineissä siitä kellä on isoin hauis ja tiukin reisi...Motiivi on loppujen lopuksi kuitenkin pinnallinen....Kyse ei ole siitä kuka on vahvin, vaan siitä kuka näyttää vahvimmalta."

Blogitekstinsä alussa Sara huomasi, että on erilaisia syitä liikkua ja hän on aivan oikeassa erottaessaan kehonmuokkauksen ja urheilun toisistaan. Hän kuitenkin pyörtää omat puheensa ja saarnaa liikunnan mystisestä pääideasta, jota hän vielä täsmentää:

"Oon ehkä vanhanaikainen, mutta mua kiinnostaa se mihin pystyn, miten kehityn, miten jaksan, ...Mulle tavoite meinaa sitä, että pystyn johonkin suoritukseen (enkä nyt tarkoita lihasten pullistelua), jonka eteen olen tehnyt paljon töitä."

Lihasten pullistelu ja itsensä esitteleminen on Saran mielestä pinnallista ja ulkonäköön keskittyminen aiheuttaa syömishäiriöitä ja epävakaita ihmisiä:

"Liian monta kertaa olen lukenut blogeista ja lehdistä juttuja “Fitness-elämäntapa pelasti minut syömishäiriöstä”. Ei, vaan fitness-elämäntapa teki syömishäiriön sairastamisesta laillista. Miten pakonomainen treenaaminen, överihifistely ruoalla ja rasvattoman kropan ihailu eroaa syömishäiriöstä? No ei yhtään mitenkään."

Saran huomiot 'fitnessihmisten' eli kehonmuokkaajien epävakaudesta ja syömishäriöistä ovat osuvia, mutta ne eivät johdu ulkonäköön keskittymisestä. Sara myös kritisoi aivan turhaan bikinifitnestä, koska bikinifitness on kehonrakennuksen terveellisin ja ristiriidattomin laji. Kehonmuokkauksen, bodauksen ja fitneksen ongelmat johtuvat niiden jatkuvasta vertaamisesta muihin urheilulajeihin ja niiden arvomaailmaan. 

Saran kaikki teesit pitää kääntää toisin päin:

1. Ulkonäköön keskittyminen ei ole pinnallista, mutta urheilu voi hyvinkin olla.


Pinnallisuudella viitataan moraalisesti huonompaan motiiviin tehdä asioita, vaikka silloin väitteestä "Ulkonäköön keskittyminen on pinnallista" tulee helposti pelkkä kehäpäätelmä. Harvemmin pinnallisuudella vain kuvataan kuinka ulkonäkö todetaan kehon "pinnalta". Tässä mielessä kyse on fyysisen kehon pintamuodostumista eikä kovin monet kiinnostu sisäelimien ulkonäöstä. 

Jonkin pinnallisuus edellyttää toisen syvällisyyttä, mutta asioiden jakaminen pinnallisiin ja syvällisiin on metafyysinen ideologia, josta voi jutella oman hengen kanssa, kunhan se suostuu tulemaan ensin omasta ruumiista ulos.

Esteettiset motiivit eivät ole psykologisesti vähäpätöisempiä kuin urheilullisiin suorituksiin liittyvät motiivit. Kauneus on syvälle ihmisen, elämän ja todellisuuden luonteeseen menevä ilmiö ja se ilahduttaa kaikkia muita paitsi keskimääräistä suomalaista. Sen sijaan liikunnan tekeminen velvollisuudesta on suomalaisille paljon tyypillisempää. Sen voi sanoa olevan motiivina 'vähemmän harkittu' kuin pyrkimys kauneuteen. Urheilullisia suorituksia laskeva insinöörilogiikka perustuu välineelliselle maailmankuvalle eikä tajua mitään bodareiden esteettisestä asenteesta.

2. Ulkonäköön keskittyminen on terveellistä, urheilu ei ole. 

Kehonmuokkauksen sanotaan aiheuttavan syömishäiriöitä koska kehonmuokkaajilla on paljon syömishäiriöitä. Syömishäiriö on psykologinen häiriö, joka johtuu vääristyneestä kehonkuvasta. Vääristymä syntyy, kun toivekuvan ja todellisen peilikuvan välinen (ainainen) ristiriita tulkitaan väärin.

Kehonmuokkaaja tulkitsee ulkonäön minän ominaisuudeksi, koska ympäröivä yhteiskunta pakottaa muuttamaan ulkonäön laskettavaksi suureeksi, jonka avulla omaa arvoa voidaan verrata toisten arvoon. Samalla kehonmuokkaaja tulkitsee oman kehonsa 'rakentamista vaativat' puolet virheiksi. Tämä toimenpide on puhtaalle esteettiselle asenteelle vieras eikä ulkonäköön keskittyminen edellytä hierarkkista vertailua. Taiteellekin asetetaan sosiaalisia kriteereitä, mutta taidekokemuksia pidetään silti suhteellisina ja yksilöllisinä. Taideteos on aina kokonaisuus ja sen valmiiksi tulemisen voi tietää vain taiteilija itse.

Bodauskisat eivät ole puhtaan esteettisen asenteen mukaisia, mutta tuomareiden subjektiivinen näkökulma on usemmille kilpailijoille tosiasia.

Urheilussa sen sijaan vertaillaan ihan kaikkea ja tärkeintä on voittaminen silloinkin kun häviäjää kannustetaan. Urheilu perustuu tulosten vertailulle ja niiden laskettavalle parantamiselle. Bodaajien henkilökohtaiset kompleksit syntyvät urheilun logiikan siirtämisestä esteettisen asenteen alueelle. 

3. Bikinifitness pelastaa kehonmuokkauksen

Kehonrakennuksessa, varsinkin isoimmissa luokissa leikitellään kaikista eniten toiminnallisuuden harhoilla. Siellä bodaus halutaan yhdistää voimaan, kestävyyteen ja muihin urheilullisiin ominaisuuksiin. Samalla kuitenkin torjutaan bodauksen idea ja tämä ristiriita synnyttää tuntemuksen omasta kelpaamattomuudesta. Jos bodaaja hyväksyisi itsensä taideteoksena, tuloksena olisi Arnold pelkissä tangoissa kävelemässä pitkin Venice Beachin katuja. 

Bikinifitneksessä ei tarvitse leikkiä toiminnallisuudella koska laji on rehellisesti 'perseen keikutusta'. Bikinifitneskilpailijoilla on mahdollisuus omaksua esteettinen asenne mahdollisimman puhtaasti ja he pyrkivätkin avoimesti tekemään ulkonäkötöitä. Isommat kehonrakentajat omaksuisivat esteettisen asenteen puhtaammin jos heidän ulkonäölleen olisi enemmän kysyntää työmarkkinoilla.

Bikinifitneksen ongelma on sen läheiset yhteydet kuntoiluun, joka muuttaa helposti esteettisen asenteen tavalliseksi suomalaiseksi velvollisuudeksi 'liikkua riittäväksi ja syödä hyvin'. Kuntoilu lisää  urheilun tavoin bodaajan sisäisiä ristiriitoja.

4. Kehonmuokkaaja nauttivat parhaiten 

 Sara päätyy kritiikissään erittäin sovinnaiseen huomioon elämästä ja fitnesselämäntavasta:

"Meinaan nimittäin nauttia kesästä, enkä ottaa lomamatkalle omia eväitä, treenata kahdesti päivässä, feidata festarit koska treeni ja syödä puistopicnicillä höyrytettyjä papuja, ja näiden edellä mainittujen jälkeen tietysti kiven kovaa väittää että oli muuten best summer evö."

Niin, kesästä nauttiminen bissen, hampurilaisten ja festariromanssien kanssa voi olla todella paljon kivempaa kuin tarkat aikataulut ja salilla hikoilu. Nauttiminen ei ole kuitenkaan vastakkaista kehonmuokkaajien, fitnessihmisten ja bikifitnesskilpailijoiden esteettiselle asenteelle.

Pelkästään esteetikot kykenevät nauttimaan omasta kehostaan tekemättä sen 'virheistä' minän ominaisuuksia. Esteetikko tunnistaa oman kehonsa kauniina, mutta myös aistillisena ja seksikkäänä. Urheilijalle nautinto on pakollinen paha tai velvollisuus, jonka avulla keho viritetään uudelleen. 

Suurin osa bodareista ei ole puhtaita esteetikkoja, mutta tämä ei johdu bodauksen vaan urheilun luonteesta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti